Remu s. huhtikuussa 1990-1.1.2006



Remu oli sinivalkoinen kotikissauros. Remu oli ensimmäinen ikioma kissani (kun olin pieni lapsi, meillä oli punainen, pitkäkarvainen kotikissauros nimeltään Topi). Remu oli löytökissa. Se tuli minulle puolivahingossa. Remulle ei tahtonut löytyä kotia, joten otin sen vanhan saksanpaimenkoirani seuraksi. Rommi oli silloin puolitoistavuotias. Rommista ja Remusta tuli maailman parhaimmat kaverukset. Ne nukkuivat, leikkivät ja ulkoilivat yhdessä. Remu jäi kooltaan hyvin pieneksi. Se ei painanut kuin kolmisen kiloa. Remu oli terve, mutta tapaturma-altis kissa vilkkautensa ja uteliaisuutensa vuoksi. Remu eli koko elämänsä saksanpaimenkoirien kanssa ja se luuli itsekin olevansa saksanpaimenkoira. Koirat eivät vain aina tahtoneet ymmärtää tätä. Remu pelotteli mielellään koiria ja ajoikin monta koiraa pois pihaltamme. Remu puolestaan sai selkäänsä vieraalta saksanpaimenkoiralta, kun se ei osannut pelätä saksanpaimenkoiria. Tämän kokemuksen jälkeen se tuli varovaisemmaksi vieraiden koirien kanssa. Remu sairastui kesällä 2005 kilpirauhasen liikatoimintaan ja munuaisten vajaatoimintaan. Kilpirauhasen liikatoiminta korjaantui lääkityksellä, mutta vanhat munuaiset eivät enää jaksaneet toimia ja Remu nukutettiin vuoden vaihteessa. Nyt Rommi ja Remu ovat jälleen yhdessä.


Rommi eli Futuras Klodo SF33319/88, JK3 20.11.1988-3.9.1999



Rommi oli ensimmäinen oma saksanpaimenkoirani. Otin Rommin opiskeluaikanani. Vanha saksanpaimenkoirauroksemme (Tim SF-24802P/74 s. 29.7.1974 - 8.8.1986) jouduttiin lopettamaan vanhuudenvaivojen takia, kun aloitin opiskelut ja siitä asti haaveilin omasta saksanpaimenkoirasta. Rommi oli mustaruskea, pitkäkarvainen uros. Sille kasvoi pisin ja kaunein turkki, mitä koskaan olen saksanpaimenkoiralla nähnyt. Rommi olikin ”äidin” kaunis poika. Rommi oli luonteeltaan erittäin kiltti ja ystävällinen. Harrastin Rommin kanssa jälkeä ja hakua. Jäljellä se kilpaili voittajaluokassa ja kävimme sen kanssa useana vuonna Saksanpaimenkoiraliiton ja Palveluskoiraliiton SM-jälkikilpailuissa. Rommi oli elämäni koira samoin Remun.


Bisse eli Bacteroides Vega FIN35615/96, SchH3, FH2, JK3, KVA s. 21.5.1996-26.3.2009



Bisse oli isokokoinen saksanpaimenkoiranaaras. Se halusi tulla samanlaiseksi kuin suuresti ihailemansa Rommi, mutta turkki jäi huomattavasti lyhyemmäksi. Bisse oli vilkas ja seurallinen tyttö. Bisse on ollut erittäin terve ja yksitoistavuotiaanakin se oli edelleen hyvässä fyysisessä kunnossa. Bisse oli pitkään perheen nuorin jäsen ja kissat olivatkin välillä täysin kyllästyneitä sen leikkeihin (tönimisiin ja nuolemiseen). Iän mukana Bisse kuitenkin rauhoittui ja alkoi leikkiä kissojen kanssa niiden ehdoilla. Kissat nukkuivat Bissen vieressä ja puskivat sitä jatkuvasti. Kissanpentujen kanssa Bisse leikki erittäin varovaisesti ja ne olivatkin sen parhaita kavereita. Bissen kanssa aloin heti harrastamaan jälkeä ja suojelua. Kilpailin sen kanssa metsä- ja erikoisjäljellä SM-kisoja myöten. Suojelu 3 tulos tehtiin v. 2002. Jouluna 2008 Bisseltä leikattiin vuotava pernakasvain, joka osoittautui pahanlaatuiseksi hemangiosarkoomaksi. Bisse parani leikkauksesta hyvin ja sen kunto oli erinomainen. Elinennuste oli 2-5 kuukautta, mutta kolmen kuukauden kuluttua leikkauksesta Bissen kunto romahti ja se piti nukuttaa ikiuneen. Vaikka tiesin, että Bisse ei kovin kauaa eläisi sairastumisen jälkeen, oli sen menetys minulle suuri järkytys ja sydämeeni jäi syvä suru ja kaipuu.


Jurri eli Bacteroides Aqua Vitae FI37855/09, IPO2 VIK 4 s. 4.1.2009





Vanhalta saksanpaimenkoiranartultani Bisseltä leikattiin jouluna 2008 vuotava pernakasvain, joka osoittautui pahanlaatuiseksi. Elinennuste leikkauksen jälkeen oli 2-5 kuukautta. Otin heti yhteyttä Bissen kasvattajaan ja kysyin oliko hänelle tulossa pentuja. Jurrin pentue oli syntymässä vuoden alussa ja varasin siitä itselleni urospennun. Jurri muutti meille helmikuun 2009 lopussa ja sotki Bissen ja kissojen mielestä koko elämän. Vanha Mörkö kävi heti kopauttamassa pentua kuonoon ja näin ilmoitti pennulle; Minä Olen Mörkö. Muut kissat ovat suhtautuneet vaihtelevasti uuteen tulokkaaseen; Elli jopa yrittää leikkiä pennun kanssa, Mosse tarkkailee kiinnostuneena, Milli ja Rilla eivät paljoakaan välitä pennusta, Punkero ja Sade olivat shokissa pari viikkoa. Punkero on jopa unohtanut merkkailla nurkkiin. :) Muru varoitteli Jurria, ettei se mennyt liian lähelle Murun silloisia pentuja. Jos Jurri käy liian tuttavalliseksi kissojen mielestä, saa se heti luuvitosesta kuonoon. Bisse ei aluksi voinut sietää Jurria tällä ollenkaan ja yritti pysyä siitä mahdollisimman kaukana. Jurri-parka ei onneksi ymmärtänyt tällaista ollenkaan, vaan onnellisena ja itseensä tyytyväisenä touhuaa omia juttujaan. Se on omasta mielestään maailman suloisin ja täydellisin pentu (myös emännänkin mielestä). Jurrin kanssa on tarkoitus ruveta harrastamaan jälkeä ja suojelua, kunhan se nyt hieman kasvaa ja aikuistuu.

Jurri täytti 4.1.2010 vuoden ja pieneksi sitä ei voi enää sanoa. Jurri painaa reilut 40 kiloa ja on lihaksikas, hyväkuntoinen ja iloinen poika. Kaikki muut kissat ovat jo tottuneet Jurriin paitsi vanha Mörkö. Mörkö on edelleeen sitä mieltä, että Jurri on vihollinen numero 1. Jurri onneksi osaa väistellä Mörköä ja vanha rouva saa olla rauhassa. Jurri rakastaa kissanpentuja ja leikkii niiden kanssa kuin vanha tekijä. Kissanpennut rakastavat Jurrin häntää, joka heiluu lähes koko ajan. Häntä on maailman suurin ja ihanin leikkikalu.

21.10.2014 Jurripoikaa on koulutettu jo useamman vuoden ajan suojeluun, joka on saksanpaimenkoirien rodunomainen koe. Tällä kokeella mitataan koiran ominaisuuksia ja työskentelykykyä. Suojelukokeessa on kolme osiota: jälki, tottelevaisuus ja suojelu. Jurrin vahvin osa-alue on peltojälki. Jurrin mielesä paras osio on suojelu. Aikaisemmin Jurri oli sitä mieltä, että mamma ajaa Jurrin 2 kertaa viikossa treeneihin ja kotiin ja toimii AINOASTAAN kuskina. Nyt onneksi herra on tajunnut, että suojelu on meidän yhteinen harrastus ja sitä myös treenataan yhdessä! Tottelevaisuus olisi minusta kivaa, mutta Jurri on välillä sitä mieltä, että se on tylsää ja hidasta. Edellissyksynä kävimme Jurrin kanssa kokeessa ja saimme IPO1:n läpi. Nyt syyskuun lopussa kävimme kokeessa ja teimme IPO2:n. Ensi keväänä olisi tarkoitus yrittää IPO3:sta, joka on suojelukokeen korkein luokka.